Nyt taas pienenmoista tilannepäivittelyä, vaikka mitään kauhean erityistä ei ole tapahtunut. Nättiä säätä on ollut suhteellisen paljon, mun onnekseni kevät alkaa jo tehdä tuloaan! Hirveästi lenkkeilyintoa olen saanut paistavan auringon, lumien sulamisen ja kevään tuoksun myötä.
Ojangon kentän kävin katsastamassa joskus viikko sitten. Sinne ei ole kyllä vielä mitään asiaa treenaamaan, parkkiksilla ja kentillä on polveen asti lunta ja tien kohdalla on pieni kinttupolku : D Kohta onkin tulossa talkoot lumen raivaus mielessä ja sinne totta kai ollaan menossa auttamaan. Varmasti lumet sulavat sitten vähän nopeempaa pois tieltä kun suurin osa lastataan pois.
Eilinen lenkki pyhitettiin taas treenaamiselle, ja tulipa ainakin huomattua että ei meillä oo oikeen mikään enää kunnolla hallinnassa. En nyt kuitenkaan jaksa vielä kauheesti ottaa paineita. Jos kaikki menee edelleen yhtä huonosti ryhmätreenien alkaessa (joo, me päästiin ryhmään, jee!) niin sitten joutuu kyllä ruveta oikeen asenteella korjaamaan juttuja. Tällä hetkellä tuntuu siltä että noi meiän yksikseen treenailut on jotenkin huolimattomia, hutaisuja.. kokeiluja : D
Lenkin loppupuolella me saatiinkin ihan uusi tuttavuus Fenkku (Sensen Mann Fenic), Nitaa vähän nuorempi saksanpaimenkoira uros. Koirat tulivat hyvin juttuun ja viimeisetkin energiat saatiin purattua riehumalla. Mulla oli kerrankin kamera mukana, joten sain Nitasta viimeinkin vähän leikkikuvia.
Oli kyllä kivaa kun Nita sai pitkästä aikaa kaverin jonka kanssa juosta ja painia. Muutettuamme tänne Hakunilaan tuntuu siltä, että meidän sosiaalinen elämä olisi vähän kutistunut.. Mutta nyt on taas yksi uusi tuttavuus ja meidän iloksemme Fenkku asuu omistajansa kanssa ihan naapurissa! Jostain syystä ei siltikään ole kovin usein satuttu samaan aikaan lenkille.
Tänään oli vielä ihanampi päivä kuin eilen ja päätin reippailla vähän päälle kymmenen kilsan lenkin Nipsun kanssa. Koko lenkki meni hyvin sutjakkaasti, tyttö juoksi vapaana ja puuhaili juttujaan samalla kun minä nautin lämmöstä ja valosta ja tuoksusta ja koiran ilosta suu hymyssä. Nuo pidemmät lenkit ovat ankeen talven aikana jäänyt vähemmälle, mutta nämä aurinkoiset päivät aina kyllä potkii ulos pakostikin. Vaikka tänään Suomen talvi oli taas edukseen hienoine hankineen KERRANKIN auringonpaisteessa.. silti toivoisin että tulisi jo lämpimämpää ja vihreää.
Tulipa siinä kävellessä sitten sellanen mieleen, että mitä jos ensi talvena ei enää olekaan yhtä koreita lumikinoksia kuin nyt? Viime vuodet mentiin erittäin niukalla lumikuorrutteella, entä jos tämä on vain hetken ilo? Tuota lunta kyllä ON ja paljon… käveltiin yhden pellon ohi, missä oli muodostunut vähän yli metrin korkuinen tasanne pelkästä lumesta. Heinäpaaleistakin näkyy enää laki, joten jalkojen alla tuntuu olevan joissain kohti jopa 1,5 metriä tiivistä lunta.. ellei enemmänkin. Nyt puhutaan siis etelän rannikkoseudusta, ei tää oo täälläpäin ihan normaalia.. :–D Ainakaan mä en muista millon olis viimeks ollut näin paljon lunta.
Videopäivitystä tokosta tulossa ehkä jossain vaiheessa..
Nyt on muuten se hetki, kun tuntuu, että kaikki kentät ja parkkikset on surkeassa kunnossa. Joko ne on lumen peitossa tai loskaa on polviin asti. Kolmas, kenties inhottavin vaihtoehto, on se, että ne on ihan jäässä ja hirmu liukkaat. Kesää odotellessa..